Kello 9:20, 26c, pilvetöntä, ruohonleikkuri meluaa pihalla

Viikonloppu lähestyy - kahdessakin merkityksessä. Huomenna alkaa Vapaus liikkua ja matkustaa! Ja ajaa autolla!

Tuntuu erikoiselta ajatella esim. Helsinkiin menemistä, miltä tuntuu kokea Kampin vilinä, Espan puiston turistit, Akateeminen kirjakauppa, Töölön autiot kadut tai raitiovaunulla ajo.  Tällainen tietoinen eristäytyminen herkistää aisteja kummasti.

KAUHEA POIKKEUS!  Olin puolitoista tuntia poissa Lauttasaaresta! Jouduin viemään poikani Tikkurilaan. Yritin kuitenkin olla katselematta paljoa maisemia. Maailma näytti hirmuisen isolta ja avaralta - en edes meinannut enää osata ajaa kehien liikenteessä.

 

Ja tulihan se Microzwerg tilattua:

http://www.youtube.com/watch?v=Ym2CLIYPBWc&feature=related

 Liian myöhään, jotta siitä olisi tähän tilanteeseen hupia, mutta en voinut enää vastustaa kiusausta.

 On ilta, (kello 23:40) ja pimenee. Taivas on sillälailla sininen, että huomaa juhannuksen valoisien aikojen menneen ja aidosti pimeiden öiden olevan jo lähellä. Parvekkeella on ihanan raikasta ja hiljaista, pienet turvalliset kerrostalon äänet vain kuuluvat ja lokkien huudot läheiseltä merenrannalta. Tuoksuu huumaavasti ja haikeasti kesältä.

Lauttasaari lopettaa, on ollut hyvä viikko.

Kiitokset kaikille lukijoille kiinnostuksesta! 

 

. . .  _ . _      . . .  _ . _       . . .  _ . _     . . .  _ . _      . . .  _ . _     . . .  _ . _     . . .  _ . _    

 

 

 

 

 

Aamulla reipas lenkki ja mielikuvitusta osoittava muutos tavoissa. Kiersin Larun vastapäivään (siis ylhäältäpäin katsoen(?!)). Maisemat näyttivät erilaisilta.

Huomasin, että hinku ylittää raja eli silta oli kova - tämä on oivaa itsekurin harjoitusta. 

 

Kaskisaareen ja vapauteen vievä silta.

Kaskisaaren sillalta jatkoin Kasinonrannalle, jossa on hyvät kuntolaitteet. Vasta kun olin aivan läkähtynyt huomasin, ettei minulle ole vesipulloa mukana, joten siirryin pikaisesti kotiin. 

Kotona oli mukava havaita, että eräs vanha kiva tuttu oli ruvennut feisbuukkailemaan ja hyväksyi minut frendiksi sinne!

 

Iltpäivä - kello 18:01

 

Iltapäivän pyöräretki oli jälleen yllätyksellinen. Menin kirjastoon ja luin mm. Lauttasaari-kokoelmaa (en voinut lainata, koska kevytretkivarustukseen ei kuulu lompakkoa vaan 20e taskussa), ja siellä mainittiin Tuntemattoman sotilaan hauta, länsiväylän lähellä.

Lähdin ajamaan kohti länsiväylää. Ensimmäiseksi saavuin entiselle mäkihyppypaikalle. Nkyään siinä kasvaa vain haavikkoa. Alapuolella oleva urheilukenttä on kyllä tosi innostavassa kunnossa. Pystyin (etäisesti) kajastuttamaan silmiini Olympiakisojen pronssi, ellei hopea- tai kultamitalit!

 

Etsiydyin Gyldenintien päähän, jossa piti olla mainittu hautamuistomerkki. En nähnyt mitään. Löysin hylätyn puiston, joka oli varsin liikuttava. Löysin myös Oven, joka vei Länsiväylän varteen. Oven vieressa oli hautakyntilöitä. Minun olisi pitänyt arvata. 

 

Tapasin muutamia 'paikallisia', joilta kysyin neuvoa. He sanoivat, että muistomerkki on meluaidan tällä puolen. Uhmaten punkkeja ja nokkosia (ainakin viimemainittuja huonolla menestyksella) rymistin halki nokkos- ja horsmapusikkojen.

 

En löytänyt muistomerkkiä.  Yhtäkkiä kuulin ääntä. Nostin katseeni ja nuori nainen huhuili minulle parvekkeelta. On ehkä tyypillistä Larulaisille, että hän ei ensiksi uhannut poliisilla ja tivannu, miksi hiippailin hänen takapihallaan. Hän kysyi ystävällisesti mitä etsin. Kerroin muistomerkistä. Hän ei ollut tästä tietoinen, mutta viereiselle parvekkeelle ilmaantunut lapsi sanoi - olen nähnyt muistomerkin aidan moottoritien puoleisella sivulla (hän ei ilmeisesti pelännyt, että häntä kiellettäisiin menemästä sinne).  Kiitin neuvosta ja menin Ovesta moottoritien puolelle. Ja pian löysinkin hautamuistomerkin. 

Vanha ruostunut tykinkuula, joka pitää yllä Krimin sodassa kuolleen suomalaisen tykkimies Backin muistoa vuodelta 1857. Tämä on n. kolmen metrin päässä länsiväylästä. 

 

 

 

 

 

 Kello 10:46, sää 24c, aurinkoista

Suklaakorpun virkistämänä ja varustettuna kameralla ja hurjalla määrällä varapattereita lähdin nousemaan kohti keittiöni ikkunasta näkyvää vuorta Retkestä tuli yllättävän antoisa...

 

 

Vuorella sijaitsee myös vesitorni.

Lähdin nousemaan vuorelle sinne vievää hyväkuntoista tietä pitkin. Yllättäen havaitsin, että asuntoani vastapäätä (n. 40 metrin päässä) on Avoin Taidekoulu - siellä pystyy ehkä syksyllä käymään piirtämässä mallia.

Ohitin kiintoisan luolan ja sinne vievän hyvin kivetyn luiskan (kuva alla).

 

Ilmeisesti roomalaisten kiveämä tie vie luolaan kaivettuun tunneliin.

 Reitti kiemurteli ylöspäin, mutta matka oli yllättävän lyhyt. Arvioisin aikaa kuluneen tähän mennessä n. 6 minuuttia. Rupesin pohtimaan tämän vuoren mahdollisuuksia ns. 'lähikävelykohteena'.

Vesitorni - en vielä tässä vaiheessa tiennyt mitä yllätyksiä sillä oli tarjottavanaan

 Päästyäni vesitorin juurelle huomasin jotain yllättävää. Minua ei yllättänyt ainoastaan sen suuruus ja sen luoma pilvenkaltainen varjo. Erityisesti häkellyttävää oli sen pinnassa kirkkaina näkyvät kaksi ovaalinmuotoista lähestulkoon kadmiuminkeltaista valo-ilmentymää. Otin oitis kuvan ja onnekseni uuttukyyhky ilmestyi oksalle toimimaan roolistaan tietämättömänä mittakeppinä.

Uskomaton valo/väri-ilmiö vesitornin kyljessä. Etualalla uuttukyyhky antamassa mittakaavaa.

Tämän näyn hämmentämänä jatkoin matkaa ja yllätyin huomatessani muutoin puhtailla kallioilla ammoin tehdyn merkinnän erään suuren kiven alareunassa. Kirjoituksen sijainnista pystyin päättelemään, että sen on voinut tehdä vain n. 80cm mittainen henkilö, kukaan muu ei tuohon kohtaan siirtolohkareen viettävän sivun alle ole voinut päästä.

 

 

Erinomaisen pieni roomalainen oli onnistunut kirjoittamaan 'emmuu heavy metal' siirtolohkareen alakanttiin.

 

Palatessani takaisin tarkastin ovaali-ilmiöitä uudelleen. Ne olivat siirtyneet! Tämä heikensi aiemman maalihypoteesin validiteettiä occamin partaveitsen sivalluksella: oli tuskin uskottavaa, että tänä aikana joku olisi käynyt peittämässä edelliset läikät ja maalannut uudet vähän matkan päähän.

 

Väri/valo-ilmiö oli liikkunut vesitornin pinnassa. Valitettavasti mittakaavauuttukyyhky oli poistunut.

 

Kaikenkaikkiaan retki oli erinomaisen onnistunut ja yllätyksellinen. Valtavat kalliot vuorella, näköalat ja ennenkaikkiea valo/väri-ilmiöt vesitornin kupeessa saivat minut vakuuttuneeksi, että tällä saarella on rajattomasti yllätyksiä tarjottavanaan.

 

 

 

 Kello 7:01, 19c, pilvistä.

Istun parvekkeeella. On vielä aamuviileää ja hiljaista. Pystyn lähes koskettamaan vieressä kasvavan vaahteran oksia.Talvella, kun puissa ei ole lehtiä, täältä näkee luultavasti Ruoholahteen. Keittion ikkunasta, näkee juuri ja juuri meren ja Salmisaaren. On hassua katsoa busseja ja autoja - kun ihmiset tulevat ja menevät - onko paljon ihmisiä jotka ovat 'aktiivisesti menemättömiä'? Minussa kasvaa kvasifilosofi, jipii.

Aitoon lomamatkatyyliin sain yöllä vatsataudin. Toivottavasti toivun senverran, että pääsen iltapäivllä kaverin kanssa pyöräilemään ja esittelemään hänelle Larun nähtävyyksiä.

Ja aamun tunnelmaan sopiva 'tekemäni' kappale:

www.mikseri.net/artists/wox/spingula-walz/327930/

Nanozwergin hinku väheni, kun tunailin MicroKorgia ja huomasin, että siitäkin saa häkellyttävää törinää kun oskillaattori 1:stä moduloi riittävän rankasti kolmioaaltoisella oskillaattori 2:lla jota moduloidaan lfo2:lla, jota vuorostaan moduloidaan lfo1:llä.

 

Päivä vain parani iltaa kohden. Lähestulkoon pääsimme saarelle, johon pääsee kahlaamalla (tästä kuva myöhemmin). Sitten pyöräilyä horsmapusikossa, josta tullessa pyörät olivat hippisiä! Kukkia ynnä muuta ruohoa roikkui lokasuojista niin, että ihmiset kommentoivat. Tähän kun vielä lisäsi armeijanvihreantakkini ja peace-merkkini, niin hippiys oli täydellistä.

Lauttasaaren parhaat puolet näyttäytyivät, kun löysimme K-marketin ja Alkon, josta saimme herkullista Rose-viiniä ja ainekset loistavaan illalliseen (kesäkurpitsaa, valkosipulia, paprikaa ja porsaanfilettä) - jälkiruokajäätelön jätimme pois karppaukseeen vedoten. 

Saarellaolohan on mahtavaa, haluankohan ikinä täältä pois? Entä jos täältä saisi töitä?

 

 

  

 

Kello 12:15, 21c, pilvistä, sateen tuntua

Aamu kulunut sisällä. Maalausta, soittoa, asioiden hoitoa.

Aamiaiseksi sikuri'kahvia' ja sokerikorppuja. Olen ilmeisesti ainut ihminen, joka pystyy tulemaan teestä riippuvaiseksi, sillä ilman aamuteetä selvä kofeiininpuutospäänsärky! Siispä täytyy olla ilman mitään kofeiinipitoista. 

Jos tilaisi Thomannilta Nanozwerg-syntetisaattorin, se saattaisi olla täällä jo tällä viikolla, jolloin siitä olisi hupia.

Onneksi illalla on tutun tapaaminen, joten pakko mennä silloin ulos. Saarella ei ole oikein strollailu,promeneerailu (miten tuo taipuu) tai flaneerauspaikkaa, kuten Espa, eikä myöskään tavarataloja, kuten Stokka, joissa voisi vain pyöriä ja katsella ihmisiä ja tavata tuttuja sattumalta. Sellainen pitäisi olla. 

 

Kello 20:30

Iltakävelyllä jännittäviä keskusteluja mm. eläinten kognitiosta. Löysin myös jättilehtisten ruokojen paikan.

 Ihmeelliset isoruo'ot yrittävät käydä punaisen auton kimppuun, lähellä poliisien 'kesäkotia'.

Kun tähän eksoottiseen ympäristöön tottuun, niin alkaa tuntua aina vain mukavammalta.