Kello 7:01, 19c, pilvistä.

Istun parvekkeeella. On vielä aamuviileää ja hiljaista. Pystyn lähes koskettamaan vieressä kasvavan vaahteran oksia.Talvella, kun puissa ei ole lehtiä, täältä näkee luultavasti Ruoholahteen. Keittion ikkunasta, näkee juuri ja juuri meren ja Salmisaaren. On hassua katsoa busseja ja autoja - kun ihmiset tulevat ja menevät - onko paljon ihmisiä jotka ovat 'aktiivisesti menemättömiä'? Minussa kasvaa kvasifilosofi, jipii.

Aitoon lomamatkatyyliin sain yöllä vatsataudin. Toivottavasti toivun senverran, että pääsen iltapäivllä kaverin kanssa pyöräilemään ja esittelemään hänelle Larun nähtävyyksiä.

Ja aamun tunnelmaan sopiva 'tekemäni' kappale:

www.mikseri.net/artists/wox/spingula-walz/327930/

Nanozwergin hinku väheni, kun tunailin MicroKorgia ja huomasin, että siitäkin saa häkellyttävää törinää kun oskillaattori 1:stä moduloi riittävän rankasti kolmioaaltoisella oskillaattori 2:lla jota moduloidaan lfo2:lla, jota vuorostaan moduloidaan lfo1:llä.

 

Päivä vain parani iltaa kohden. Lähestulkoon pääsimme saarelle, johon pääsee kahlaamalla (tästä kuva myöhemmin). Sitten pyöräilyä horsmapusikossa, josta tullessa pyörät olivat hippisiä! Kukkia ynnä muuta ruohoa roikkui lokasuojista niin, että ihmiset kommentoivat. Tähän kun vielä lisäsi armeijanvihreantakkini ja peace-merkkini, niin hippiys oli täydellistä.

Lauttasaaren parhaat puolet näyttäytyivät, kun löysimme K-marketin ja Alkon, josta saimme herkullista Rose-viiniä ja ainekset loistavaan illalliseen (kesäkurpitsaa, valkosipulia, paprikaa ja porsaanfilettä) - jälkiruokajäätelön jätimme pois karppaukseeen vedoten. 

Saarellaolohan on mahtavaa, haluankohan ikinä täältä pois? Entä jos täältä saisi töitä?