Sää: 27c, aurinkoista, lievää tuulta.

Saavuin saarelle vähän myöhässä, Espoon suunnalta k. 10:12. Allaolevasta kuvasta näkyy myös ns. 'rajakohta', joka on osoitettu Helsinki-kyltillä. Tämä on kyllä hieman epämääräistä, koska kevyen liikenteen väylällä Helsinki-Espoo, kyltti on lähempänä Espoota.

 

Tämän erikoislaatuisen tapahtuman, tai 'paikallaanpysyvän matkailun'  (vältän tässä, kuten aina, sanaa 'projekti') keskeisenä taustatekijänä on eräs parhaista lukemistani kirjoista: 'Autonauts of the Cosmoroute', kirjoittajina Julio Cortazar ja Carol Dunlop. Kirja kuvaa kuukauden kestävää matkaa moottoritiellä Pariisista Marseilleen - matkan aikana kirjoittavat eivät poistu moottoritieltä, vaan yöpyvät levähdysalueilla Faffneriksi nimetyssä VW-pakettiautossaan.

 

 Kello 16:42 (27c, pilvetöntä)

Lounas: Jauheliha-tomaatti-sipuli-valkosipulimuhennosta ja moniviljaleipää. 

Aiemmin rantakierroksella näin tutun, jonka kanssa keskustelin mahdollisista puutteista täällä. Ainakin kirjakauppa ja taidetarvikekauppa puuttuu. Luulin myös, että täällä ei ole mitään ns. 'yöelämää', mutta tuttavani kertoi innoistaan jostain Vattuniemessä (?) sijaitsevasta ravintolasta, jossa on +45 iltoja. Ou jee!

Jatkoin kierrosta ja ajoin Kaskisaaren sillan luo. Se on pieni kevyenliikenteen silta ja samalla kolmas väylä täältä Ruoholahden ja Otaniemen suuntien lisäksi. Sillan luona pohdiskelin terävästi: 'Onko saari enää aito saari, jos se on sillalla toisaanne yhdistetty?' Saareus ilmeisesti vähenee, kun silta paksunee, ja varsinkin jos ko. sillassa on 'maata' eli siitä on tulossa kannas (esim. Koivusaaren ja Hanasaaren välinen kohta muistuttaa tätä erehdyttävästi).

 

 

 Lauttasaarelaiset autoilijat estävät auton kallistumistä pysäköitäessä näppärillä puupönkillä

 

 Kaskisaaren sillan jälkeen löysin varjoisia metsiä, rantaniittyjä ja mukavia auringonottokallioita. Näin myös Helsinkiin vievän moottoritiesillan ja sen alla poikia, jotka yrittivät uida Helsinkiin päin. Kaksi pojista oli päässyt jo sillan toiselle tukijalalle (heitä ei valitettavasti näy kuvassa).

 

Pojat lähdössä uimaan kohti Helsinkiä.

 

 On kohta perjantai-ilta ja Abstinensis exitia Acrhipelagia- ('saarelta poistumisesta pidättäytyminen' anteeksi huono latinani) - on nyt kestänyt seitsemän tuntia. Ensimmäiset vieroitusoireet alkavat tuntua. Ilman tätä kokeilua olisin nyt varmasti Helsingissä l. keskustassa, keskellä ihmisvilinää, selailemassa kiinnostavia kirjoja akateemisessa, kuuntelemassa katusoittajia (täällä ei ole ainuttakaan - miksi?), kenties nauttimassa virkistävää juomaa jossain Esplanadin kahvilassa. Aargh!