Aamulla reipas lenkki ja mielikuvitusta osoittava muutos tavoissa. Kiersin Larun vastapäivään (siis ylhäältäpäin katsoen(?!)). Maisemat näyttivät erilaisilta.

Huomasin, että hinku ylittää raja eli silta oli kova - tämä on oivaa itsekurin harjoitusta. 

 

Kaskisaareen ja vapauteen vievä silta.

Kaskisaaren sillalta jatkoin Kasinonrannalle, jossa on hyvät kuntolaitteet. Vasta kun olin aivan läkähtynyt huomasin, ettei minulle ole vesipulloa mukana, joten siirryin pikaisesti kotiin. 

Kotona oli mukava havaita, että eräs vanha kiva tuttu oli ruvennut feisbuukkailemaan ja hyväksyi minut frendiksi sinne!

 

Iltpäivä - kello 18:01

 

Iltapäivän pyöräretki oli jälleen yllätyksellinen. Menin kirjastoon ja luin mm. Lauttasaari-kokoelmaa (en voinut lainata, koska kevytretkivarustukseen ei kuulu lompakkoa vaan 20e taskussa), ja siellä mainittiin Tuntemattoman sotilaan hauta, länsiväylän lähellä.

Lähdin ajamaan kohti länsiväylää. Ensimmäiseksi saavuin entiselle mäkihyppypaikalle. Nkyään siinä kasvaa vain haavikkoa. Alapuolella oleva urheilukenttä on kyllä tosi innostavassa kunnossa. Pystyin (etäisesti) kajastuttamaan silmiini Olympiakisojen pronssi, ellei hopea- tai kultamitalit!

 

Etsiydyin Gyldenintien päähän, jossa piti olla mainittu hautamuistomerkki. En nähnyt mitään. Löysin hylätyn puiston, joka oli varsin liikuttava. Löysin myös Oven, joka vei Länsiväylän varteen. Oven vieressa oli hautakyntilöitä. Minun olisi pitänyt arvata. 

 

Tapasin muutamia 'paikallisia', joilta kysyin neuvoa. He sanoivat, että muistomerkki on meluaidan tällä puolen. Uhmaten punkkeja ja nokkosia (ainakin viimemainittuja huonolla menestyksella) rymistin halki nokkos- ja horsmapusikkojen.

 

En löytänyt muistomerkkiä.  Yhtäkkiä kuulin ääntä. Nostin katseeni ja nuori nainen huhuili minulle parvekkeelta. On ehkä tyypillistä Larulaisille, että hän ei ensiksi uhannut poliisilla ja tivannu, miksi hiippailin hänen takapihallaan. Hän kysyi ystävällisesti mitä etsin. Kerroin muistomerkistä. Hän ei ollut tästä tietoinen, mutta viereiselle parvekkeelle ilmaantunut lapsi sanoi - olen nähnyt muistomerkin aidan moottoritien puoleisella sivulla (hän ei ilmeisesti pelännyt, että häntä kiellettäisiin menemästä sinne).  Kiitin neuvosta ja menin Ovesta moottoritien puolelle. Ja pian löysinkin hautamuistomerkin. 

Vanha ruostunut tykinkuula, joka pitää yllä Krimin sodassa kuolleen suomalaisen tykkimies Backin muistoa vuodelta 1857. Tämä on n. kolmen metrin päässä länsiväylästä.